näkymiä




Luin joskus sisustusjutun, jossa joku viisas sanoi, että yksittäisten tavaroiden sijasta täytyisi kiinnittää enemmän huomiota näkymiin. Tämä on varmaan ainoa sisustusvinkki, joka on todella iskostunut kallooni. Norkoilen harvoina arjen hiljaisina hetkinä makuuhuoneiden ovenpielissä tai nojailen keittiötasoon maisemia tutkiskellen. Mikä mättää? Mitä lisää? Mitä haluaisin nähdä.

Allun huone alkaa vihdoin näyttää siltä, kuin sen pääni sisällä suunnittelin about puolitoista vuotta sitten. Pitkän empimisen jälkeen hankin myös pellavaverhot, vaikka mielestäni vanhan kivitalon syvät ikkunapenkit ja ruutuikkunat ovat nätit ilmankin. Vehreästä puutarhanäkymästä puhumattakaan. Mutta tuovathan nuo ohuet keijuverhot tunnelmaa. Makuuhuone sai ikkunaansa samanlaisen.

Allun verhotangossa keikkuvat vielä ristiäisiin askarrellut silkkipaperipompomit. En millään raaski luopua niistä, vaikka ne keräävätkin varmasti pölyä aika määrät. Punainen keinuheppa on perintöaarre.

Kuvat ovat huonoja, koska iPhone ja vastavalo, mutta tunnelma on kohdallaan.

vaarilla on saari

Laskin juuri, että juhannuksesta alkaen auton matkamittariin on kertynyt noin 3000 kilometriä. Sanoisin myös, että aika hikisiä kilometrejä, sillä fiksuna tyttönä päätin keväällä säästää auton ilmastoinnin huollossa, kun "eihän niitä hellepäiviä kuitenkaan ole kuin muutama". Virhe. Mökkimatkoja on siis ajeltu paahtavassa kuumuudessa, ja välillä aamuyön tunteina, jotta koirien ei tarvitsisi kärsiä auton saunaosastolla.

Maanantaina on paluu arkeen ja olen salaa helpottunut. Pienen lapsen kanssa mökkeily ei oikein lomasta käy. Olen tiskannut, pyykännyt, lätrännyt saunassa, ja ennen kaikkea vahtinut pihalla niin mittani täyteen, että odotan aika innolla oman kodin elämää helpottavien elektroniikkavempaimien jälleennäkemistä. 

Ihanaa on toki ollut ja kerrankin sää on suosinut. Kuvassa Allu nauttii elämänsä ensimmäisestä venematkasta. Hah.

heppatyttö in training

Mulla se on reipas heppatyttö takapenkillä. Pitää Saab-vanhuksellekin näyttää vähän raippaa, jotta kulkisi kovempaa.

saddle tramp


Tätä se pöndelle muuttaminen tiesi. Meidän perheen elämästä on tullut ihan countrya, peuranpää vaan puuttuu seinältä. En edes muista mistä innostus lähti. Yhtäkkiä meillä vaan alettiin kuunnella kummallista musiikkia, pukeutua bootcutfarkkuihin (minä) ja punaruutuflanelliin (mies). Pihaan ilmestyi jättikokoinen Chevrolet Blazer (aka Mörkö) ja minä hurahdin lännenratsastukseen.

Olen talvesta asti käynyt länkkätunneilla, vai valmennuksestako nykyään hienosti puhutaan. Samalla olen koko vuoden ratsastanut parilla tutulla hepalla perinteiseen enkkutyyliin. Koska nämä kaksi täysin eri tapaa ratsastaa sotivat toisiaan vastaan, ja jarruttavat edistymistäni, aion jättää vanhat kuviot kokonaan unholaan ja keskittyä jatkossa vain karjapaimenten oppeihin. Jotka muuten erittäin viisaita oppeja ovatkin. Ainakin minua viehättää ratsastustyyli, jossa kaikki turha kokoaminen ja asettaminen (eli väkisinvääntö) jätetään pois. Kaikki tekeminen perustuu tarpeeseen, esimerkiksi sillan ylitykseen tai portin avaamiseen, ja kun hevonen toimii, se jätetään rauhaan.

Ny pitäisi vain löytää se hevonen, joka sopii tämän cowgirlin satulan alle. Minulla on pari ehdokasta, joissa kummassakin on länkkää ajatellen hyvät ja huonot puolensa. Kumpikaan ei siis ole länkkään koulutettu, vaan näiden nuorten hevosten kanssa pitää aloittaa alusta. Kumpikin vaikuttaa nopealta oppimaana ja etenkin tällä toisella suokkipojalla tuntuu olevan luontaisesti upea jogi. Ensi viikolla pitäisi syntyä jotain päätöksiä. Jännittävää!