tukka tykkää savesta


Viikon savikuuri tuottaa tulosta! En edes ensin osannut yhdistää hiusten pikaparantunutta kuntoa joka aamuiseen savijuomaani. Ihmettelin eilen suihkun jälkeen miten Tangle Teaserini on joutunut lähes työttömäksi. Ennen kuivan takkupehkon selvittely sai melkein kyyneleet silmiin. Imetyksen lopettamisen jälkeen hampputukkaa irtosi tukoittain.. Asuinalueemme varsin rautapitoinen vesi ja säännölliset vaaleat raidat eivät nekään ole hellineet hiuksiani. Mutta nyt! Tukka on kiiltävä, takuton, kimmoisa ja todella vahvan tuntuinen. En ole vaihtanut markettishampoitani tai törsännyt tehohoitoihin. Olen juonut aamuisin lasillisen vihreää savea. That's it! Ihanaa, tukka tykkää!

kuonaa pukkaa


Naamasta nimittäin. Ilmeisesti jonkinlainen sisäinen puhdistuminen on alkanut, sillä leukapielet kukkivat pitkästä aikaa oikein kunnolla. Tästä inspiroituneena (köh) ajattelin esitellä teille pari uutta lempparituotetta kylppärin puolelta.

The Body Shopin Moisture White Shiso Clensing Powderin (mikä nimihirviö...) ostin Nykin matkaa varten. Valkoinen puhdistusjauhe miksataan kämmenellä veteen eli purtilon voi huoletta viedä koneessa matkustamon puolelle. Olen ollut tähän putsariin tosi tyytyväinen, tosin kovin järeitä meikkejä tällä ei saa irti. No eipä täällä kotona paljon meikatakaan, joten... Jauhemössö huuhdellaan kasvoilta vedellä ja lupaustensa mukaisesti iho jää tosi raikkaan ja kuulaan tuntuiseksi. Tuote kirkastaa ihoa selvästi ja onkin tällaisen mamman uusi luottotuote. Ja muuten tosi riittoisakin vielä.

Toinen uusi tuttavuus on arganöljy, jota sain joululahjaksi. Tämä kuvan kallisarvoinen öljy on aitoa sitä itseään tuotuna Marokosta asti. Varmaan tiedättekin kuinka harvinaista ja supermonikäyttöistä arganöljy on, enkä ala siitä sen enempää luennoimaan. Itse olen sivellyt öljyä pari tippaa kasvoille aamuin sekä illoin. Aamulla jopa BB-voiteen alle. Talvikuiva ihoni on ollut superöljystä innoissaan. Väittäisin, että posket ovat jotenkin kimmoisammat ja rypyt sileämmät. Varsinaista nuorennuseliksiiriä siis.

villiäinen

Meillä asuu nykyään tällainen villiäislapsi, joka sätkii, potkii, murisee, kirkuu, heiluu ja vipeltää. Se nappaa kaukosäätimen, kuolaa matolle, raapii sohvatyynyjä ja puree sormesta, jos ne erehtyy tunkemaan liian lähelle virnistävää suuta. Ystävä sanoi iltavilli. Minä sanoisin kyllä ennemmin kestovilli. 

luopumisen tuskaa


Aika surkea on ollut startti terveellisempään elämään. Pärjään mainiosti kello neljään asti. Silloin iskevät järjettömät hiilarivajarit ja sorrun syömään pullan tai suklaata, tai molemmat... Niitä kun vielä kaapista löytyy. Valitettavasti.

Eilen saapuivat supermömmöt. Niinpä ensimmäiseksi aamulla kumosin lasillisen savivettä. Smoothieni terästin Cocovin Smoothie Mixillä, jossa on mm. macaa ja gojia, sekä soijaproteiinijauheella. Kumpaakin laitoin hyvin maltillisesti näin aluksi. (Olen kerran tullut järjettömän kipeäksi tyhjään mahaan vedetystä smoothiesta, jossa oli ties mitä spiruliinoja ja hamppua.) Jauheiden lisäksi laitoin blenderiin mantelimaitoa, Alpron soijajugurttia, avokadoa ja mansikoita sekä vettä. Hyvää tuli.

Savivesi ei maistunut oikeastaan miltään. Olen lukenut blogeista, että se on saanut monilla hiukset kasvamaan nopeammin. Sitä odotellessa. Nipsaisin juuri otsatukkani superlyhyeksi ja löysin tietysti seuraavana päivänä valokuvan, jossa minulla oli tosi kiva pitkä sivuotsis...

saanko esitellä...

Eikka. Sydämeni varastanut pappaheppa, jonka luottamuksen voittaminen ei todella ole ollut helppoa. Päälle kaksikymppinen eläkeläinen oli alkuun aikamoinen tuittupää, mutta nykyään meillä on jo rutkasti enemmän leppoisia rapsutteluhetkiä kuin taisteluja kavioiden putsauksesta ja satuloinnista.

Entisenä ravurina Eikka ei ole maailman helpoin ratsastaa, mutta se yrittää aina parhaansa ja lähtee mielellään hommiin. Sen mahtavan tsempin ja yritteliäisyyden takia annan anteeksi, vaikka siirtymiset eivät olisikaan aina kovin siistejä tai laukka puhdasta. Kas kun papan mielessä on vielä ravikisojen lennokkaat startit ja edessä häämöttävä maalisuora. 

Ihan mahtava tyyppi tämä Eikka ja kaikista kivointa, että saan vuokrauspäivinäni pitää sitä kuin omaani. Ehkä jonain päivänä, sitten kun Eikka on siirtynyt vihreämmille raviradoille (ja minä voittanut lotossa), saankin oman kauramoottorin.

Pitäähän pikkutytöllä poni olla! 

superfoodia väsyneelle mutsille

Tässä huushollissa mies on ollut se, joka nauttii proteiinit pulvereina ja vitamiinit purkeista. Minä taas olen se porsas, joka mättää sipsejä naamariin (kun mies punttaa salilla). Jako on ollut molempia tyydyttävä. Minä en koske herran ämpäreihin ja sapuskoihin, ja saan yleensä pitää sipsipussin omanani. (Varsinkin ne suolatut poimusipsit, jotka "eivät maistu miltään".)

Toissa päivänä universumi jotenkin nyrjähti. Enpä edes osaa sanoa miksi juuri nyt. Ehkä jatkuva turvonnut ja tukkoinen olo alkoi ärsyttää. Ehkä näin itseni peilistä liian läheltä. Ehkä Maybellinen BB-voide ei enää riittänyt raikastamaan valuvaa naamaani. Päätös on kuitenkin tehty. Nyt loppui jatkuva leivän mussutus, rasvaisten juustojen mättäminen ja karkin napsiminen. Heippa viljat, sokeri ja maito. Näin kärjistetysti.

Olen antanut itselleni kevään aikaa kokeilla ja innostua. Jos en huomaa muutosta, tai arki muuttuu liian monimutkaiseksi, saan lopettaa toukokuussa. Luulenpa vaan, että muutos kyllä näkyy ja tuntuu. Olo on näillä eväillä niin vetelä.

Liikuntapuolestani pitävät huolen ratsastus ja tallityöt useamman kerran viikossa. (Yli kymmenkiloisen vauvan ja kauppakassien roudauksesta puhumattakaan!) Tilasin myös laatikollisen superfoodeja auttamaan uuden starttaamisessa. Cocovin Smoothie Mix ja soijaproteiini vaikuttavat vielä ihan harmittomalta tuttavuuksilta, mutta että kohta täällä juodaan myös savea. En malta odottaa! 

Kuvassa viime päivien herkkuja. Jäävuoren huippu, sanon minä.

no heippa!

Miten aika on päässyt näin vierähtämään? Uusia juttuja opetellessa vissiinkin. Täällä ollaan jo yli 7kk vanhoja. Syödään soseita, päristellään soseet suussa, heitellään leluja pitkin permantoa, kiskotaan koiria korvista ja nauraa hekotetaan päälle. Kaksi hammastakin on jo puhjennut alaleukaan. 

Äidin aika on kulunut sotkuja siivotessa, uusia temppuja ihastellessa ja hevostellessa. Ihan seonnut sekin!