ihan mehuissa

Ei voi ihminen mennä näin sekaisin yhdestä satulasta. Sain käsiini aidon Tex Tan Herefordin, joka on palvellut ihan oikean karjapaimenen käytössä. Satulan mallista päätellen se on ollut joko cutterin tai roperin työväline. (Eli sillä on jahdattu vasikkaa lasso kädessä.) Aikamoisen uskomatonta, että penkki on nyt Toivon selässä. Minun metsäretkilläni. Ja se sopii suokkiselkään paremmin kuin hyvin. Niin kuin Tex Tanit taitavat aika usein sopia.

Btw. Eka hirvikärpänen riivitty hiuksista! Yök!

se on duunii

Kotona oleva ihminen on niin kiireinen, että täytyi ottaa oikein executive kalenteri käyttöön. Järkytyksekseni huomasin, ettei Filofaxin sisuksia saa enää Suomesta. Todellako? Jos tosiaan näin on, täytyy laittaa tilaus Englantiin asti. Tai Saksaan. Voi ärsytys.


inkkariheppa x 2


Eipä tosiaan ollut helppo päätös.... Nämä kaksi blondia herraa jatkavat kanssani lännenratsastuksen parissa. Opetusmestarini T ja nuori herra Toivo, jota alan vasta hissukseen opastamaan länkkään.

Ihanaa, kun suunnitelmat ovat vihdoin selvät! Näitä karvamopoja saatte siis tulevaisuudessa ihastella täällä blogissakin. Halusitte tai ette. 

ei patio vaan keidas

































Valmistuihan se vihdoinkin. Piha. Oli reilun tunnin urakka kaivaa vanha tupsunurmikko ylös. Vähän tuoretta multaa tilalle ja päälle rullattiin uusi vehreä nurmi. Niin helppoa (ja edullista), että vuosien jahkailu otti päähän. Miksi emme tehneet tätä aikaisemmin?

Mies hankki heräteostoksena Maskun alesta polyrottinkisohvan, joka on ihana. Voisin lekotella pihalla yöt päivät läpensä. Viltin alla, herkkulautanen vieressä ja hömppälehti kädessä. 

se on duunii

Pihaprojekti etenee hitaasti mutta varmasti. Puskat on trimmattu, laattoja lisätty, nurmikko uusittu ja tänään myöhemmin luvassa grande finale...

Ja te siellä, jotka naureskelette tälle kymmenen neliön läntille, jota kutsumme rehvakkaasti pihaksi. Tietäkää, että uudistuksen myötä lanseerataan vielä rehvakkaampi nimi. Meillä on pian patio. Heh. 

näkymiä




Luin joskus sisustusjutun, jossa joku viisas sanoi, että yksittäisten tavaroiden sijasta täytyisi kiinnittää enemmän huomiota näkymiin. Tämä on varmaan ainoa sisustusvinkki, joka on todella iskostunut kallooni. Norkoilen harvoina arjen hiljaisina hetkinä makuuhuoneiden ovenpielissä tai nojailen keittiötasoon maisemia tutkiskellen. Mikä mättää? Mitä lisää? Mitä haluaisin nähdä.

Allun huone alkaa vihdoin näyttää siltä, kuin sen pääni sisällä suunnittelin about puolitoista vuotta sitten. Pitkän empimisen jälkeen hankin myös pellavaverhot, vaikka mielestäni vanhan kivitalon syvät ikkunapenkit ja ruutuikkunat ovat nätit ilmankin. Vehreästä puutarhanäkymästä puhumattakaan. Mutta tuovathan nuo ohuet keijuverhot tunnelmaa. Makuuhuone sai ikkunaansa samanlaisen.

Allun verhotangossa keikkuvat vielä ristiäisiin askarrellut silkkipaperipompomit. En millään raaski luopua niistä, vaikka ne keräävätkin varmasti pölyä aika määrät. Punainen keinuheppa on perintöaarre.

Kuvat ovat huonoja, koska iPhone ja vastavalo, mutta tunnelma on kohdallaan.

vaarilla on saari

Laskin juuri, että juhannuksesta alkaen auton matkamittariin on kertynyt noin 3000 kilometriä. Sanoisin myös, että aika hikisiä kilometrejä, sillä fiksuna tyttönä päätin keväällä säästää auton ilmastoinnin huollossa, kun "eihän niitä hellepäiviä kuitenkaan ole kuin muutama". Virhe. Mökkimatkoja on siis ajeltu paahtavassa kuumuudessa, ja välillä aamuyön tunteina, jotta koirien ei tarvitsisi kärsiä auton saunaosastolla.

Maanantaina on paluu arkeen ja olen salaa helpottunut. Pienen lapsen kanssa mökkeily ei oikein lomasta käy. Olen tiskannut, pyykännyt, lätrännyt saunassa, ja ennen kaikkea vahtinut pihalla niin mittani täyteen, että odotan aika innolla oman kodin elämää helpottavien elektroniikkavempaimien jälleennäkemistä. 

Ihanaa on toki ollut ja kerrankin sää on suosinut. Kuvassa Allu nauttii elämänsä ensimmäisestä venematkasta. Hah.

heppatyttö in training

Mulla se on reipas heppatyttö takapenkillä. Pitää Saab-vanhuksellekin näyttää vähän raippaa, jotta kulkisi kovempaa.

saddle tramp


Tätä se pöndelle muuttaminen tiesi. Meidän perheen elämästä on tullut ihan countrya, peuranpää vaan puuttuu seinältä. En edes muista mistä innostus lähti. Yhtäkkiä meillä vaan alettiin kuunnella kummallista musiikkia, pukeutua bootcutfarkkuihin (minä) ja punaruutuflanelliin (mies). Pihaan ilmestyi jättikokoinen Chevrolet Blazer (aka Mörkö) ja minä hurahdin lännenratsastukseen.

Olen talvesta asti käynyt länkkätunneilla, vai valmennuksestako nykyään hienosti puhutaan. Samalla olen koko vuoden ratsastanut parilla tutulla hepalla perinteiseen enkkutyyliin. Koska nämä kaksi täysin eri tapaa ratsastaa sotivat toisiaan vastaan, ja jarruttavat edistymistäni, aion jättää vanhat kuviot kokonaan unholaan ja keskittyä jatkossa vain karjapaimenten oppeihin. Jotka muuten erittäin viisaita oppeja ovatkin. Ainakin minua viehättää ratsastustyyli, jossa kaikki turha kokoaminen ja asettaminen (eli väkisinvääntö) jätetään pois. Kaikki tekeminen perustuu tarpeeseen, esimerkiksi sillan ylitykseen tai portin avaamiseen, ja kun hevonen toimii, se jätetään rauhaan.

Ny pitäisi vain löytää se hevonen, joka sopii tämän cowgirlin satulan alle. Minulla on pari ehdokasta, joissa kummassakin on länkkää ajatellen hyvät ja huonot puolensa. Kumpikaan ei siis ole länkkään koulutettu, vaan näiden nuorten hevosten kanssa pitää aloittaa alusta. Kumpikin vaikuttaa nopealta oppimaana ja etenkin tällä toisella suokkipojalla tuntuu olevan luontaisesti upea jogi. Ensi viikolla pitäisi syntyä jotain päätöksiä. Jännittävää!

pihapulmia





Kevään tulon huomaa meillä siitä, että notkun päivisin pidempiä aikoja pihaovensuussa huokailemassa. Oma maaplänttimme on varsin vaatimaton. Se käsittää pienen nurmikon sekä paikan pöydälle ja tuoleille. Vanhassa kuvassa näkyvän marjapuskan tilalla on nykyään grilli. Nurmikko ei ole ihan yhtä surkeassa kunnossa kuin pari vuotta sitten kun muutimme. Se on edelleen silti niin surkea, että harkitsen tänä vuonna vakavasti valmisnurmikon laitattamista. Mitä muuta pihalle voisi tänä vuonna loihtia? No vaikka tusinan yrttiruukkuja, ison puskan laventelia tietenkin. Ja jos vaikka oliivipuun myöhemmin ilmojen lämmetessä. Haluaisin kokonaan unohtaa perinteiset kesäkukat, pelargonit ja orvokit. Kirsikkatomaatintaimet voisivat päästä isoihin istutussäkkeihin. Sitten vanha räsymatto nurmikolle Allun leikkien alustaksi ja äidille aurinkotuoli.

Hyviä ideoita otetaan myös vastaan!

Kuvat edellisvuosilta. 

tässä elämä on

Osallistuin taannoin Instagramissa #arkihaasteeseen, jonka seurauksena tuli räpsittyä vähän matalammalla kynnyksellä kuvia ihan arkipäiväisistä asioista. Nyt kun näitä viime päivien tuotoksia katsoo yhtenä könttinä, niin tosiaan, siinä se elämä on. Aika tiukasti Allun, kodin ja hevostallin välissä. Just nyt se tuntuu tosi hyvältä.

kirppislöytö

Että voi ihminen tulla iloiseksi näinkin pienestä asiasta.

Takki Du pareil au meme 

liian viilee




En käsitä keneltä Allu on perinyt viileät poseeraukset, intensiivisen kamerakatseen ja itsetietoiset ilmeet. Ei minulta ainakaan. Voi kunpa saisin napattua edes pienen murusen pikkuneidin kuvauksellisuudesta itselleni. Olla nyt 9 kk ja jo nyt noin kolee.

(Isänsä on jo alkanut puhdistaa haulikkoa...) 

rumpujen pärinää

Eilen ilmestyneessä Kaksplus-lehdessä on juttu meidän viime syksyisestä New Yorkin matkasta. Huisia, miten nopeasti aika on mennyt - ja miten oudolta Allu kuvissa näyttää.

Voisin viikonloppuna laitella teille vähän lisää Nykin kuvia. Ettei vaan pääse matkakuume laantumaan teiltäkään.

tukka tykkää savesta


Viikon savikuuri tuottaa tulosta! En edes ensin osannut yhdistää hiusten pikaparantunutta kuntoa joka aamuiseen savijuomaani. Ihmettelin eilen suihkun jälkeen miten Tangle Teaserini on joutunut lähes työttömäksi. Ennen kuivan takkupehkon selvittely sai melkein kyyneleet silmiin. Imetyksen lopettamisen jälkeen hampputukkaa irtosi tukoittain.. Asuinalueemme varsin rautapitoinen vesi ja säännölliset vaaleat raidat eivät nekään ole hellineet hiuksiani. Mutta nyt! Tukka on kiiltävä, takuton, kimmoisa ja todella vahvan tuntuinen. En ole vaihtanut markettishampoitani tai törsännyt tehohoitoihin. Olen juonut aamuisin lasillisen vihreää savea. That's it! Ihanaa, tukka tykkää!

kuonaa pukkaa


Naamasta nimittäin. Ilmeisesti jonkinlainen sisäinen puhdistuminen on alkanut, sillä leukapielet kukkivat pitkästä aikaa oikein kunnolla. Tästä inspiroituneena (köh) ajattelin esitellä teille pari uutta lempparituotetta kylppärin puolelta.

The Body Shopin Moisture White Shiso Clensing Powderin (mikä nimihirviö...) ostin Nykin matkaa varten. Valkoinen puhdistusjauhe miksataan kämmenellä veteen eli purtilon voi huoletta viedä koneessa matkustamon puolelle. Olen ollut tähän putsariin tosi tyytyväinen, tosin kovin järeitä meikkejä tällä ei saa irti. No eipä täällä kotona paljon meikatakaan, joten... Jauhemössö huuhdellaan kasvoilta vedellä ja lupaustensa mukaisesti iho jää tosi raikkaan ja kuulaan tuntuiseksi. Tuote kirkastaa ihoa selvästi ja onkin tällaisen mamman uusi luottotuote. Ja muuten tosi riittoisakin vielä.

Toinen uusi tuttavuus on arganöljy, jota sain joululahjaksi. Tämä kuvan kallisarvoinen öljy on aitoa sitä itseään tuotuna Marokosta asti. Varmaan tiedättekin kuinka harvinaista ja supermonikäyttöistä arganöljy on, enkä ala siitä sen enempää luennoimaan. Itse olen sivellyt öljyä pari tippaa kasvoille aamuin sekä illoin. Aamulla jopa BB-voiteen alle. Talvikuiva ihoni on ollut superöljystä innoissaan. Väittäisin, että posket ovat jotenkin kimmoisammat ja rypyt sileämmät. Varsinaista nuorennuseliksiiriä siis.

villiäinen

Meillä asuu nykyään tällainen villiäislapsi, joka sätkii, potkii, murisee, kirkuu, heiluu ja vipeltää. Se nappaa kaukosäätimen, kuolaa matolle, raapii sohvatyynyjä ja puree sormesta, jos ne erehtyy tunkemaan liian lähelle virnistävää suuta. Ystävä sanoi iltavilli. Minä sanoisin kyllä ennemmin kestovilli. 

luopumisen tuskaa


Aika surkea on ollut startti terveellisempään elämään. Pärjään mainiosti kello neljään asti. Silloin iskevät järjettömät hiilarivajarit ja sorrun syömään pullan tai suklaata, tai molemmat... Niitä kun vielä kaapista löytyy. Valitettavasti.

Eilen saapuivat supermömmöt. Niinpä ensimmäiseksi aamulla kumosin lasillisen savivettä. Smoothieni terästin Cocovin Smoothie Mixillä, jossa on mm. macaa ja gojia, sekä soijaproteiinijauheella. Kumpaakin laitoin hyvin maltillisesti näin aluksi. (Olen kerran tullut järjettömän kipeäksi tyhjään mahaan vedetystä smoothiesta, jossa oli ties mitä spiruliinoja ja hamppua.) Jauheiden lisäksi laitoin blenderiin mantelimaitoa, Alpron soijajugurttia, avokadoa ja mansikoita sekä vettä. Hyvää tuli.

Savivesi ei maistunut oikeastaan miltään. Olen lukenut blogeista, että se on saanut monilla hiukset kasvamaan nopeammin. Sitä odotellessa. Nipsaisin juuri otsatukkani superlyhyeksi ja löysin tietysti seuraavana päivänä valokuvan, jossa minulla oli tosi kiva pitkä sivuotsis...

saanko esitellä...

Eikka. Sydämeni varastanut pappaheppa, jonka luottamuksen voittaminen ei todella ole ollut helppoa. Päälle kaksikymppinen eläkeläinen oli alkuun aikamoinen tuittupää, mutta nykyään meillä on jo rutkasti enemmän leppoisia rapsutteluhetkiä kuin taisteluja kavioiden putsauksesta ja satuloinnista.

Entisenä ravurina Eikka ei ole maailman helpoin ratsastaa, mutta se yrittää aina parhaansa ja lähtee mielellään hommiin. Sen mahtavan tsempin ja yritteliäisyyden takia annan anteeksi, vaikka siirtymiset eivät olisikaan aina kovin siistejä tai laukka puhdasta. Kas kun papan mielessä on vielä ravikisojen lennokkaat startit ja edessä häämöttävä maalisuora. 

Ihan mahtava tyyppi tämä Eikka ja kaikista kivointa, että saan vuokrauspäivinäni pitää sitä kuin omaani. Ehkä jonain päivänä, sitten kun Eikka on siirtynyt vihreämmille raviradoille (ja minä voittanut lotossa), saankin oman kauramoottorin.

Pitäähän pikkutytöllä poni olla! 

superfoodia väsyneelle mutsille

Tässä huushollissa mies on ollut se, joka nauttii proteiinit pulvereina ja vitamiinit purkeista. Minä taas olen se porsas, joka mättää sipsejä naamariin (kun mies punttaa salilla). Jako on ollut molempia tyydyttävä. Minä en koske herran ämpäreihin ja sapuskoihin, ja saan yleensä pitää sipsipussin omanani. (Varsinkin ne suolatut poimusipsit, jotka "eivät maistu miltään".)

Toissa päivänä universumi jotenkin nyrjähti. Enpä edes osaa sanoa miksi juuri nyt. Ehkä jatkuva turvonnut ja tukkoinen olo alkoi ärsyttää. Ehkä näin itseni peilistä liian läheltä. Ehkä Maybellinen BB-voide ei enää riittänyt raikastamaan valuvaa naamaani. Päätös on kuitenkin tehty. Nyt loppui jatkuva leivän mussutus, rasvaisten juustojen mättäminen ja karkin napsiminen. Heippa viljat, sokeri ja maito. Näin kärjistetysti.

Olen antanut itselleni kevään aikaa kokeilla ja innostua. Jos en huomaa muutosta, tai arki muuttuu liian monimutkaiseksi, saan lopettaa toukokuussa. Luulenpa vaan, että muutos kyllä näkyy ja tuntuu. Olo on näillä eväillä niin vetelä.

Liikuntapuolestani pitävät huolen ratsastus ja tallityöt useamman kerran viikossa. (Yli kymmenkiloisen vauvan ja kauppakassien roudauksesta puhumattakaan!) Tilasin myös laatikollisen superfoodeja auttamaan uuden starttaamisessa. Cocovin Smoothie Mix ja soijaproteiini vaikuttavat vielä ihan harmittomalta tuttavuuksilta, mutta että kohta täällä juodaan myös savea. En malta odottaa! 

Kuvassa viime päivien herkkuja. Jäävuoren huippu, sanon minä.

no heippa!

Miten aika on päässyt näin vierähtämään? Uusia juttuja opetellessa vissiinkin. Täällä ollaan jo yli 7kk vanhoja. Syödään soseita, päristellään soseet suussa, heitellään leluja pitkin permantoa, kiskotaan koiria korvista ja nauraa hekotetaan päälle. Kaksi hammastakin on jo puhjennut alaleukaan. 

Äidin aika on kulunut sotkuja siivotessa, uusia temppuja ihastellessa ja hevostellessa. Ihan seonnut sekin!