// kevyet kesäkaverit //

Preppyt ballerinat eivät tänä kesänä oikein sovi "revin ylleni ne trikookuteet jotka mahtuivat" -tyyliini. Lisäksi kolmeysin kinttuni on levähtänyt niin sfäärisiin mittoihin, että vanhojen sandaalien remmit kuristavat varvasparat kuoliaaksi. Etsin helpotusta nettikaupoista ja löysinkin jotain mielenkiintoista. Ranskalaiset Art of Soulen espadrillot saattavat olla juurikin sitä, mitä rääkätyt,  kuumottavat räpyläni kaipaavat juuri tänä kesänä. Ainakin tilasin niin suuren koon, että luulisi mahtuvan.

Olisin mieluusti kokeillut myös amerikkalaisia Tomseja, mutta nepä ovatkin loppu joka putiikista. Ovat siis varmasti hyvät. Ainakin ystävä kehui niitä keveiksi ja mukaviksi. Toivottavasti tilaamani ranskattaret tulevat hyvänä kakkosena. Puolet halvempaan hintaan voisin sortua useampaankin värivaihtoehtoon. Aloitin tylsästi tummansinisellä, mutta oliviinvihreät tai pinkit voisivat olla hauskat nekin.

Kokeilin muuten ensimmäisen kerran Zalandoa, josta en ole lukenut kuin negatiivisia kokemuksia. Katsotaan kuinka käy...

// karkuteillä //

Pari kuvaa eiliseltä. Livistin maaseudun rauhasta Helsingin vilinään ja sain nauttia ystävän mainiosta seurasta. Herkkulounas Bar 9:ssä (oli ensimmäinen pasta limonello tähän napaan, muttei taatusti viimeinen), harhailua keskustan kaupoissa ja jugurttijäädykettä Kipon terassilla. (Ja myönnetään, yksi järjettömän iso jäätelö Espan puistossa.)

Tuhlasin pitkästä aikaa vähän rahaa myös itseeni. Huom! Reissusta ei kotiutunut yhtä ainutta vauvanvaatetta! Aplodeja! Cosin harmaat viskoosipökät vähän vilahtavat mahan takaa. Kuminauhavyötärön ansiosta ne menevät jalkaan nyt ja synnytyksen jälkeen. Järkiostos, sanon minä. Aika kalliit verkkarit, totesi mies. 

Fuuuuck! Valehtelin. Toinpas mukanani yhden vauvan haalarin, myssyn ja pöksyt. Mutta ne olivat lahjoja, ei kai niitä lasketa?!

// vahinko joka jäi //


Ihminen on näköjään äitiyslomalla niin kiireinen (eli hajamielinen), että kahden viikon palautusaika livahti tämän maton kohdalla ihan ohi. 

Wanilla Rosen nettikaupasta shopattu matto ei ollutkaan ihan mieleinen. Kuvissa nahkaräsymatto näytti vaaleammalta, eikä tekstissä ollut mainintaa kiiltävistä, hopeisista raidoista. Vähän kurjaa, etenkin noiden raitojen osalta. En välittäisi vaaleansinertävästä diskomatosta, mutta koska itse mokasin palautuksen suhteen, oli pakko keksiä matolle paikka. 

Ensin olin ajatellut sitä toiseen makkariin (no sinne "vauvanhuoneeseen"). Sinne diskoraidat eivät kuitenkaan missään tapauksessa sovi, ja lopulta matto päätyi ns. kuolemanpaikalle terassin oven eteen. Sitä pahempi sijoituspaikka olisi vain eteisessä. 

Taidan todella toivoa virheostokselle pikaista turmiota, en kai muuten altistaisi aran väristä mattoa (jota ei voi vesipestä) pihalta kulkeutuvalle mujulle ja koirien tassukuralle. No, ihan kivalta se siinä näyttää. Saas nähdä kuinka kauan. Hah!

// vikoja viikkoja viedään //


Kuluneella viikolla on yritetty vimmalla nauttia elämästä as it is now. Tänään join aamukahvia sängyssä (niin kuin aina sunnuntaisin) ja selailin blogeja, kun tajusin, että tämä saattaa olla viimeinen laiska sunnuntai piiiiitkään aikaan. Tai sitten viikonloppuja on jäljellä vielä kolme. Jännittävintä on, ettei voi tietää. Iik.

// mahdoton tehtävä //

Tähänkö tämä nyt tyssäsi? Suoriuduinkin hämmästyttävän helposti vaunujen, sängyn ja muun oheismateriaalin hankkimisesta. Vaatteiden kanssa ei kertakaikkiaan ole ollut minkäänlaista ongelmaa. On harsoja, leluja, tuttipulloja ja vaippoja. Mutta ei hoitoalustaa. Babytarvikkeiden shoppailuflow on slut kaputt. Hoitoalustat ovat joko liian isoja tai hemmetin rumia. Ikävän tuntuisia muovilärpäkkeitä. Niissä on typerän näköisiä kuvioita tai ne muistuttavat sairaalakalusteita. Kalliitakin ovat! Melkein viisikymppiä muovilla päällystetystä vaahtomuovista. Oikeasti?! 

Tuskailin asiaa esikoistaan odottavan ystävän kanssa. Hän on sortumassa siihen markkinoiden ainoaan  siedettävän näköiseen kapistukseen, ja on pian viitisenkymppiä köyhempi. Mietimme voisiko pyyhkeen viikata Elmu-kelmun sisään. Puolivitsillä. Ajatus alkaa tuntua houkuttavalta. 

Tarvitaanko sellaista vaahtomuovialustaa todella? Ei meillä ole hoitopöytääkää, eikä tule. Asettuisiko hoitoalusta pesukoneen päälle vai siirtyisikö se sittenkin keittiön pöydälle paremman tilan puutteessa? Kyllä voi ihmisellä olla hirrrrvittävän vaikeita asioita mietittävänään.

Ja sitten lopulta tämä Shak-shukasta bongattu reissukäyttöön tarkoitettu hoitoalusta. Pärjäisikö pelkästään tällä? Tai hei, saisiko tästä askarreltua jotain parempaa?!  Kaikki blogiani lukevat käsityöihmiset, joilla on kellarissa salainen vauvojen hoitoalustatehdas. Ilmoittautukaa välittömästi! 


// uunin täydeltä //

Tilasiko joku kolmen kilon Kinkun? Ei vaiskaan, ei tässä vielä olla tosi toimissa vaan tylsästi synnytystapa-arviossa. Ei toivoakaan jakaantumisesta. Ei myöskään toivoakaan siitä, että pääsisin kohta ylös vessanpöntöltä ilman apua tai saisin vedettyä housuja jalkoihini.

// isin rinsessalle //


Pyykkinarulla heiluvat taannoiset Porvoon tuliaiset. Tuleva isä valitsi (pyydettäessä) rinsessalleen rimpsumekon sekä harmaat collegehousut. Vauvanvaatteiden metsästys tuskin kuuluu kenenkään miehen lempiharrastuksiin (ja jos teillä on toista tietoa, tahdon kuulla lisää!), mutta puoliväkisin hyllyn eteen raahattuna olin havaitsevinani äijäkuoren alla orastavaa innostuksen poikasta. 

Käskin miestä valitsemaan tyttärelleen mekon. Ensin rekistä nousi simppeli tummansininen farkkumekko. Arvasin, ajattelin itsekseni. Henkari palautui kuitenkin yllättäen nopeasti paikalleen, kun mies tuumasi mekon olevan sittenkin liian tumma. What? Ajattelin, että mies nappaa käteensä ensimmäisen silmiin osuvan koltun ja kiitää kassalle. Olinpahan väärässä... Kohtalaisen harkinnan jälkeen Kinkulle valikoitui lila rimpsumekko, joka oli miehestä söpö. Tuplawhat!! Seuraavaksi pyysin pöksyjä. Mies valitteli liian poikamaisia tummia värejä ja raitakuoseja. Lopulta armon saivat vaaleanharmaat polvipaikatut verkkarit. Jes söör, tuumasin ja etsin tarpeeksi pienen koon. (Koska niistä miehellä ei selvästi ole käsitystä. Sen verran monta kertaa sain ohjata herraa pois 98 senttimetristen hyllyltä. Ei ihan noin isoa juhannusvasikkaa, pliis!) 

Kassan kautta poistuessani ajattelin, että tästä se lähtee. Talvella mies oli huolissaan, että hukutan hyllyt pinkkiin ja hörsellykseen. Armon saivat vain urheilulliset kuosit ja farkut. Kuukausia myöhemmin likka ei ole vielä syntynytkään ja jo nyt miehen sydän alkaa osoittaa pehmenemisen merkkejä. Ensin pitsimekko, sitten pinkki cruiseri ja lopulta valkoinen poni. Tässä huushollissa taitaa parin viikon päästä olla uusi first lady.
 
(Jotta tässä ei nyt olisi täysin miehisyys katkolla niin täytyy vielä kertoa, että valitsemani kukalliset haaremihousut olivat miehen mielestä ihan Pieni talo preerialla -kamaa. Että yök.)

// saanko esitellä //

Herra Heppa. Saanko nukkua tämä kainalossa siihen asti, kunnes Kinkku omii  suloisuuden itselleen? En ole pitkään aikaan nähnyt unia, joissa kiitolaukataan kukkameressä...

// hbd to me //

Subtrooppinen ilmasto ja syntymäpäivä. Siistiä. Herkkuaamiainen sänkyyn, shoppailua Porvoossa, ryönäburgeri Rafael's Steak House & Barissa, torijätskit ja kotiin katsomaan lätkää. Turvonneita kinttuja kelpaa lepuuttaa soffalla lahjakulho mahan päällä ja lappaa toffeeta naamaan. Me likey.

Tuli ehkä vähän pyörähdettyä Porvoon KappAhlissa. Harmi, että kaikkia Newbie-uutuuksia ei vielä hyllyiltä löytynyt, mutta valitse kolme maksa kaksi -tarjous koski kaikkia lastenvaatteita, myös Newbieta. En siis suinkaan poistunut tyhjin käsin (koska sellaista muka tapahtuisi muutenkaan)... 

// tsehovilainen päiväuni //


Painostava helle, kukkiva puutarha, hikoilevat mehulasit, lokkien kirkuna ja pysähtynyt aika. KappAhlin Newbie-uutuudet veivät allekirjoittaneen kuumiin kesäpäiviin ja vauvaunelmiin. Ihania rimpsumekkoja ja reippaita raitoja viileisiin iltoihin. Vieläköhän Kinkun vaatekaappiin mahtuisi muutama kolttu... 

// pakollinen poni //

Pitäähän tytöllä poni olla. Edes pehmo sellainen. Tässähän ei siis mitenkään ole kyse siitä, että tallikaveria toivova äiti yrittäisi manipuloida tyttärestään heppahöperöä. Ehei. Pois se minusta.

Deglingosin höpsöt ja halittavat unikaverit ovat vähän sekoittaneet tämän mamman päätä.

[Ihahaaaa!]

Kuva Deglingos

// iltakävelyllä //

Kuinkahan monta kertaa olen koirien kanssa kävellyt tämänkin rakennuksen ohi ja nyt vasta tajusin, että ovi sekä portaat villiintyneine kasveineen ovat kuin Salaisesta puutarhasta.


// aivastuksen uhallakin //



Tältä näyttää orastava kesä pienellä pihapläntillämme. Olen istunut auringossa silläkin uhalla, että koivun siitepöly saa nenän tukkoon ja silmät punoittamaan. Yritin samalla venytellä uusia alennusmyynnistä ostettuja ballerinoja, jotka pusertavat varpaat mäsäksi. On kai hyväksyttävä, ettei tämä kavio ole enää koskaan 39. Jos joku tietää hyviä vinkkejä, joilla kenkiä saisi suuremmaksi, ne otetaan ilolla vastaan. Harmittaa nimittäin aika vietävästi. Kengät kun ovat olleet ainoa iloni sen jälkeen, kun kaikki vanhat kesävaatteet sanoivat sopimuksensa irti.

Portaiden alla puulaatikossa majaileva mustarastasperhe on syy siihen, miksi pihaelämä on vielä kovin vaatimatonta. Portti on kuitenkin maalattu, pensasaita leikattu ja kukkiakin istutettu. Haaveissa olisi vielä hortensia tai pari sekä tuuhea nurmikko. Sitä saa kuulemma ostaa rullissa. Onneksi. 

// valmiina, hep //


Illalla tuli taas muistutus. Kuukautiskipua muistuttavat supistukset polttelivat alavatsaa, kun viimein maltoin irtaantua keittiöhommistani ja rojahdin sohvalle. Pieni näpäytys siitä, tätä lähtö saattaa koittaa piankin. Tässä vaiheessa sairaalakassi on vielä puoliksi pakkaamatta. On siellä jotain. T-paita. Tutti. Siteitä. Mitä siellä sitten kannattaisi olla? Morfiinia? Suukapula? Pesäpallomaila? Pullo skumppaa?

// kohti kesää ja kovaa //

Tällaisissa tunnelmissa hurahti viime viikko (ja vähän ylikin). Niin kuin kuvista näkyy, järjettömän hyvää ruokaa on syöty, grillikausi avattu ja vähän ehdin istua pihalla aurinkoa ottamassa. Uusi valkoinen portti on söpö ja toivottavasti oksasaksilla raiskaamani orapihlaja-aitakin näyttäisi pian paremmalta. 

Alkavalla viikolla juhlitaan synttäreitä ja sitten alkaakin loppukiri eli luvassa on liuta lääkäri- ja neuvolakäyntejä. En malta odottaa...

// heja mamat //

Olen saanut näperrellä koko päivän blogin parissa, kun mies on hoitanut koirat ja ruuan. Mistäkö moinen höveli käytös? No allekirjoittaneen eka äitienpäivä tietenkin! Sain aamiaisen sänkyyn sekä hellyttävän kimpun valkovuokkoja. 

Ihanaa ja hurjaa yhtäaikaa. Tänään on myös tasan kuukausi laskettuun aikaan. Kohta, ihan milloin tahansa, saattaa alkaa tapahtua ja sitten maailmaan saapuu pieni, jolle saan olla äiti.

Tuokaa joku paperipussi. Pian!
 

// uusi alku //

Nyt riitti pelleily Wordpressin kanssa. En suostu maksamaan 30 dollaria siitä, että saan käyttööni muutaman ylimääräisen fontin tai taustavärin. Alkoi tuntua myös siltä, että blogin nimeäkin olisi syytä muuttaa. Niin kuin sanottu, eihän täällä ole ollut enää tyylistä puhetta kuin satunnaisesti. Ja koska muistutan tällä hetkellä enemmän herätettyä vesipuhvelia kuin maailmannaista, ei tule olemaankaan. Vähään aikaan.

Haluan kuitenkin jatkaa bloggaamista omalla varsin vaatimattomalla tyylilläni. Onhan tässä jännät ajat käsillä. Tänään sain ensimmäiset äitienpäivävalkovuokot ja kahvin sänkyyn. Tasan kuukauden päästä on Helsinki-päivä, ja pikku-Kinkun laskettu saapumispäivä. Suuria mullistuksia on luvassa ja paljon juttuja kerrottavana. Eikös teitäkin kiinnosta edes vähän, miten tästä keittämästäni sopasta selviydyn... Minua ainakin alkaa jännittää.


Toivon, että tämä suuri mullistus ei karkoita teitä vaan jaksatte seilata tänne Bloggerin puolelle höpinöitäni lukemaan. Itse olen niiiiiin onnellinen Bloggerin toimivuudesta ja mahdollisuuksista. Tästä lähtee.

Niin, Style-bits.com on toki vielä luettavissa. Ainakin hetken aikaa.