// isojen tyttöjen rattaat //


Eilen oli hienoa. Työntelin Emmaljungia kylille, aurinko paistoi ja fiilis oli kohdallaan. Kunnes Aava heräsi S-marketin kassajonossa. Wäääääää!!! Täältä ei näe mitäääääään! Pää pyöri kuin flipperipallo. Aavan suuret silmät tapittivat kuomun mustaa sisustaa ja sitten alkoi huuto. Ei auttanut, vaikka avasin kuomun niin alas kuin mahdollista. Kotimatka taitettiin sitten vauva kainalossa roikkuen ja toisella kädellä vaunuja työnnellen. Tulipahan taas lihastreeniä. Aavaa nauratti, minua ei.

Tänään tuuppasin Aavan "kauppakeskuskärryihin" eli Britax B-agile kuomurattaisiin. Selkänoja suurin piirtein yhtä pystyyn kuin sitterissä ja Wallaboo lämmittämään kinttuja. Kyllä oli ihmeellistä tuijotella maisemia. Ja ihan hyvin tuollaiset pikkupyörälliset rattaat rullasivat hiekalla, soralla ja rikkonaisella asvaltilla. Eiköhän näillä siis selvitä Manhattanillakin. Täytyy vain muistaa, että vauvalle on puettava vähän paremmin päälle kuin vaunuihin. Tuonne kun puskee tuuli aika estottomasti.  

// on the road //



Aavan siirtyminen omaan huoneeseen oli menestys. Parina ensimmäisenä yönä panikoin, että heräsinkö varmasti heti, kun neiti alkoi kuikuilla yöpalan perään. Epävarmuus meni pian ohi ja nyt olemme molemmat nukkuneet paremmin omassa rauhassamme. Aamulla pinnasängystä kuuluu hilpeä huhuilu ja tytöllä on hymy herkässä. Myös pinnis vaikuttaa todella hyvältä. Vielä kun saisi reunapehmusteen ostettua. Ehkäpä parin viikon päästä sellainen löytyy New Yorkista...

Viikonloppuna piipahdimme Porvoossa uudella autolla. Miehekkäästi muriseva pakokaasunkatkuinen Ford Bronco oli Aavasta ihmeellinen kapistus, jonka etupenkillä oli tuhat kertaa jännempää matkustaa kuin tylsän Saabin takapenkillä (jonka penkit viettävät niin paljon selkänojaa kohti, että Aava parka joutuu istumaan ihan etukenossa). Kahvit haettiin Porvoon Paahtimosta. Ettette vaan luule, että tuossa toisessa kuvassa hengaillaan jossain baaritiskillä. Pois se minusta...

// prinsessahuone //

Nyt on jännät paikat. Aava nukkuu ensimmäistä yötään uudessa sängyssä ja omassa huoneessaan. Ja kyllä tuossa prinsessanurkkauksessa kelpaa sikeitä vedellä. Ihan kateeksi käy. Mutta eihän söpöstä kehdosta olisi sopinut huonompaan muuttaakaan. 

// kertomus kehdosta //



Jotkut ehkä muistavat kuinka viime talvena metsästin tanskalaista Leander-kehtoa kissojen ja koirien kera. Ihanuus seisoi ensin olohuoneen nurkassa ihasteltavana, ja sitten makuuhuoneessa melkein puoli vuotta ennen käyttöönottoa. Kaunis katsella, mutta miten mahtaa olla käytännöllisyyden kanssa? Tässä rehellinen mielipiteeni.

Kehto on vastasyntyneelle täydellinen pesä. Meillä Aava nukkui omassa sängyssä aivan ensimmäisestä yöstä lähtien. Kehto uudinverhoineen on suojaisa pesä, jossa pieni tuntee olonsa turvalliseksi. Riippuvaa sänkyä on helppo tuudittaa ja vatsavaivoja poteva vauva nukahti siihen ehkä helpommin kuin kiinteään pinnasänkyyn. Säädettävät hihnat mahdollistavat pääpuolen nostamisen hieman ylemmäs. Sekin saattaa kuulemma auttaa mahaongelmaista nukkumaan. Arvostin myös koko sängyn ympäri yltävää verhoa, joka piti kesällä hyttyset loitolla, kun nukuimme ikkunat auki.

Sitten ne huonot puolet, jotka ilmenivät vauvan kasvettua. Kehdon painoraja on 12 kg ja ymmärrän miksi. Isompi vauva nimittäin valuu kiinni laitaan tai jalkopäähän. Aavaa tämä ei tunnu haittaavan, mutta äidin esteettistä silmää kyllä. Lisäksi keinuttaminen on vaikeaa, jos epätasapainoinen sänky osuu johonkin kolmijalan vaarnoista. Toinen juttu on nukahtamaisillaan olevan vauvan sujauttaminen heiluvaan sänkyyn. Ei ole helppoa ei. Kehto heilahtaa vauvan painosta ja ainakin minusta tuntuu siltä, että tuolloin Aava luulee putoavansa ja säpsähtää. Nuku siinä sitten... Pienellä vauvalla näitä ongelmia ei ollut. Eikä vastasyntynyt myöskään yrittänyt tarrata kiinni kiinnitysköysiin sängystä pois nostettaessa. 

Kehto on niin kaunis, että sydämeen sattuu luopua siitä, mutta Leanderimme on nyt myynnissä. (Ellen keksi sille jotain uutta nerokasta käyttötarkoitusta...)

// turhuuksia //

Ehkä muistatte keväiset pähkäilyni koskien vaipanvaihtoalustaa tai hoitolaukkua. Kas silloin raskaana ne tuntuivat isoilta ja tärkeiltä asioilta. Aivan kuten se taulukko, johon listasin hankittuja vaatteita kokojen mukaan, jotta tietäisin mitä vielä puuttuu. Tai öiset laskelmat siitä, kuinka monet imetysliivit ihminen tarvitsee.

No, tämä ihminen tarvitsi tasan yhdet, eikä niitäkään kovin kauaa. Onneksi en siis sortunut ostamaan liivien lisäksi kasaa imetystoppeja ja -huppareita. Taulukosta huolimatta (jostain käsittämättömästä syystä) Aavan vaatehyllyllä on lukuisia kirpparilta haalittuja collegehaalareita koossa, joka sopi tytyn päälle kaksi ensimmäistä viikkoa. Niin, silloin kun ulkona oli +25 astetta lämmintä ja vauva viihtyi pelkässä bodyssa. Onneksi en hormonihuuruissani ostanut sitä kahden sadan euron hoitolaukkua, enkä sitten sitä Kånkeniakaan. (Vaikka jälkimmäinen oli oikeasti hyvä idea.) Ihmettelen edelleen, mitä äidit kantavat mukanaan niissä jättilaukuissa. Kuvassa Aavan vaatimaton vaippakassi kaikkine tykötarpeineen: vaipat, kertakäyttöinen vaipanvaihtoalusta, rasva ja pyllypyyhkeet mahtuvat Natusanin korruptiopussukkaan (sairaalan goodiebagi), käsidesi ja käsipyyhkeitä sekä vaihtobody. Jälkimmäisen ymmärsin pakata mukaan vasta koettuani puklusuihkun julkisella paikalla. Olen kuullut, että jotkut kantavat mukanaan vaihtopaitaa myös itselleen. Ehkä taivun siihen sitten, kun olen saanut maitosuihkun myös itseni päälle. Tuohon lisäksi vielä Minigrip-pussi, jossa pullo sekä maito, ja olen good to go. Ja kassi? The Outnetin vanha kangaskassi.

Tätä kirjoittaessani ajattelen lämmöllä pariskuntaa, jonka näin taannoin paikallisessa lastentarvikeliikkeessä shoppailemassa. Hyttysverkkoa ostamaan tullut tuore isä joutui täysin viekkaan myyjäsedän vietäväksi ja hyttyssuojan mukana kassalle kannettin myös oravat (!!!) loitolla pitävä metalliverkko. Teki mieli mennä nykäisemään hämmentyneen näköistä uutta äitiä hihasta ja kuiskata, ettet hei oikeasti ehkä tarvitse oravaverkkoa. Osta sitten kun vauva on syntynyt ja näet osoittavatko pihan kurret suunnatonta aggressiivisuutta tai muuta epätervettä kiinnostusta pienokaistanne kohtaan. Mutta en tietenkään mennyt. En olisi itsekään raskaana halunnut kuulla "kaiken nähneiden konkariäitien" pätemistä. Tyydyin vain hymyilemään sitä ärsyttävää kaikkitietävää äitihymyä. (Sori siitäkin.)

Ai miten se meidän hoitopöytäjuttu sitten lopulta ratkesi? Muovisen susiruman vaipanvaihtoalustan päälle levitettiin kirpparilta ostettu raidallinen pellavapyyhe. Helppo heittää pyykkiin- Siihen kun pissataan suunnilleen joka toinen päivä.

// kuplassa //

Umpio, johon sukelsin juhannusaattona, alkaa pikku hiljaa rakoilla. Kinkusta kirjoittaminen on tuntunut yllättävän vaikealta, kuvien julkaiseminen lähes mahdottomalta. (Mikä ero muka on blogilla ja Instagramilla?) Syytän hormoneja, jotka sulkevat koko muun maailman vauvantuoksun ulkopuolelle. Vastasyntynyt näyttää niin herkältä otukselta, että sitä haluaa suojella tuntemattomien katseilta ja kommenteilta, olivatpa ne miten kauniita tahansa. Vaikka Kinkku sai tutustua Porvoon katuihin jo muutaman päivän vanhana, ja on koko kesän reissannut pitkin Suomea, erityisesti bloggaaminen on tuntunut kaukaiselta. Pari päivää sitten ystävä otti blogini puheeksi ja jäin miettimään, mitä todella haluan jatkossa tehdä. Punnittuani asiaa huolella tajusin, että haluan jatkaa.

Joten tässä sitä nyt ollaan. Jotenkin erilaisena ja muuttuneena, mutta kuitenkin ihan samana tyyppinä. Kolmen kuukauden aikana koko maailma on heittänyt kuperkeikkaa. Ja se on kuulkaa ihanaa! Kinkku syntyi juhannusyönä terveenä ja pontevana. Temperamenttinsa tyttö on selkeästi perinyt äidiltään, olihan neiti jo synnytysosaston kovaäänisin ja kovin komentaja. Kesän aikana on käyty läpi mahavaivat, imetyshaasteet ja maitoallergiaepäilyt, mutta myös hurmaavat ensimmäiset hymyt ja varovaiset juttelut. Nimen neiti sai viikko sitten. Aavan seikkailut alkavat siis tästä.

En aio kauhistuttaa pitkästyttää teitä yksityiskohtaisella synnytyskertomuksella tai listaamalla lukuisat imetysongelmat, joita kohtasimme. Jos jotakin kuitenkin kovasti kiinnostaa saada vertaistukea aiheista nelikiloisen pusertaminen maailmaan avosuutarjonnassa tai rintaraivoajasta tyytyväiseksi pullolapseksi, niin voin kertoa enemmän. Mutta vain jos tahdotte.


// samaan aikaan New Yorkissa //

Päivän asuinspiraatio. Jännä miten erilaiselta valas näyttää mustassa maksimekossa. Tosi jännä...

// no news is... just boring //

Yhdessä kasassa ollaan edelleen. Kanavoin venyvän odotuksen ketutusta hämmästyttävän tehokkaasti shoppailuun. Eilen laukkasin (lue: vyöryin) pitkin Jumbon käytäviä supistusten toivossa. Turhaan. Saldo: trikoomaksimekko, t-paita ja tykyttävät, turvonneet jalat. Kinkulla tuntui olevan lystiä. Mulla ei niinkään.

Viime postauksessa ihastelemani Just femalen mekko sujahti äsken postiluukusta. Kammottava ryppyinen mytty ihmeellistä lirukangasta. Lähtee oitis palautukseen. Harmi, sillä selkä on tosi nätti. En silti suostu maksamaan kahdeksaakymppiä rievusta, jonka saa nimeltämainitsemattomista nuorisovaateliikkeistä kympillä. Tiedän, koska ostin eilen yhden. Kröhm.

Vielä on saapumatta Monkin tilaus, jonka jätin eilen. Kuvan Jamille-mekko on viimeinen yritykseni. Jos sekään ei natsaa, luovutan ja tyydyn kohtalooni.

// kumppani kesäksi //


Jaksaisin ihan hyvin vielä laukata kaupoilla, mutta kun suurimmassa osassa niistä ei ole ilmastointia. No, ei ole täällä kotonakaan, mutta ainakaan kukaan ei pääse näkemään näitä Australian kokoisia hikiläiskiä. Onneksi netti on pullollaan paikkoja, jonne hölvätä viimeisiä euroja.

Kuvan musta muumuu (siis mekko) on tanskalaisen Just Femalen - ja ihan kohta minun. Viileät hulmuavat helmat ja kaunis solmittu painijaselkä. Kyllä kiitos!

Kuva Nelly.com

// sulaa laavaa //


Perinteinen loppuviikon kuvakatsaus, olkaapa hyvä!

Otsikko kuvaa fiilistä aika hyvin. Hiton kuuma - ja tukala. Tj 10. Huomenna ollaan jo yksinumeroisissa luvuissa. Shit.

// kevyet kesäkaverit //

Preppyt ballerinat eivät tänä kesänä oikein sovi "revin ylleni ne trikookuteet jotka mahtuivat" -tyyliini. Lisäksi kolmeysin kinttuni on levähtänyt niin sfäärisiin mittoihin, että vanhojen sandaalien remmit kuristavat varvasparat kuoliaaksi. Etsin helpotusta nettikaupoista ja löysinkin jotain mielenkiintoista. Ranskalaiset Art of Soulen espadrillot saattavat olla juurikin sitä, mitä rääkätyt,  kuumottavat räpyläni kaipaavat juuri tänä kesänä. Ainakin tilasin niin suuren koon, että luulisi mahtuvan.

Olisin mieluusti kokeillut myös amerikkalaisia Tomseja, mutta nepä ovatkin loppu joka putiikista. Ovat siis varmasti hyvät. Ainakin ystävä kehui niitä keveiksi ja mukaviksi. Toivottavasti tilaamani ranskattaret tulevat hyvänä kakkosena. Puolet halvempaan hintaan voisin sortua useampaankin värivaihtoehtoon. Aloitin tylsästi tummansinisellä, mutta oliviinvihreät tai pinkit voisivat olla hauskat nekin.

Kokeilin muuten ensimmäisen kerran Zalandoa, josta en ole lukenut kuin negatiivisia kokemuksia. Katsotaan kuinka käy...

// karkuteillä //

Pari kuvaa eiliseltä. Livistin maaseudun rauhasta Helsingin vilinään ja sain nauttia ystävän mainiosta seurasta. Herkkulounas Bar 9:ssä (oli ensimmäinen pasta limonello tähän napaan, muttei taatusti viimeinen), harhailua keskustan kaupoissa ja jugurttijäädykettä Kipon terassilla. (Ja myönnetään, yksi järjettömän iso jäätelö Espan puistossa.)

Tuhlasin pitkästä aikaa vähän rahaa myös itseeni. Huom! Reissusta ei kotiutunut yhtä ainutta vauvanvaatetta! Aplodeja! Cosin harmaat viskoosipökät vähän vilahtavat mahan takaa. Kuminauhavyötärön ansiosta ne menevät jalkaan nyt ja synnytyksen jälkeen. Järkiostos, sanon minä. Aika kalliit verkkarit, totesi mies. 

Fuuuuck! Valehtelin. Toinpas mukanani yhden vauvan haalarin, myssyn ja pöksyt. Mutta ne olivat lahjoja, ei kai niitä lasketa?!

// vahinko joka jäi //


Ihminen on näköjään äitiyslomalla niin kiireinen (eli hajamielinen), että kahden viikon palautusaika livahti tämän maton kohdalla ihan ohi. 

Wanilla Rosen nettikaupasta shopattu matto ei ollutkaan ihan mieleinen. Kuvissa nahkaräsymatto näytti vaaleammalta, eikä tekstissä ollut mainintaa kiiltävistä, hopeisista raidoista. Vähän kurjaa, etenkin noiden raitojen osalta. En välittäisi vaaleansinertävästä diskomatosta, mutta koska itse mokasin palautuksen suhteen, oli pakko keksiä matolle paikka. 

Ensin olin ajatellut sitä toiseen makkariin (no sinne "vauvanhuoneeseen"). Sinne diskoraidat eivät kuitenkaan missään tapauksessa sovi, ja lopulta matto päätyi ns. kuolemanpaikalle terassin oven eteen. Sitä pahempi sijoituspaikka olisi vain eteisessä. 

Taidan todella toivoa virheostokselle pikaista turmiota, en kai muuten altistaisi aran väristä mattoa (jota ei voi vesipestä) pihalta kulkeutuvalle mujulle ja koirien tassukuralle. No, ihan kivalta se siinä näyttää. Saas nähdä kuinka kauan. Hah!

// vikoja viikkoja viedään //


Kuluneella viikolla on yritetty vimmalla nauttia elämästä as it is now. Tänään join aamukahvia sängyssä (niin kuin aina sunnuntaisin) ja selailin blogeja, kun tajusin, että tämä saattaa olla viimeinen laiska sunnuntai piiiiitkään aikaan. Tai sitten viikonloppuja on jäljellä vielä kolme. Jännittävintä on, ettei voi tietää. Iik.

// mahdoton tehtävä //

Tähänkö tämä nyt tyssäsi? Suoriuduinkin hämmästyttävän helposti vaunujen, sängyn ja muun oheismateriaalin hankkimisesta. Vaatteiden kanssa ei kertakaikkiaan ole ollut minkäänlaista ongelmaa. On harsoja, leluja, tuttipulloja ja vaippoja. Mutta ei hoitoalustaa. Babytarvikkeiden shoppailuflow on slut kaputt. Hoitoalustat ovat joko liian isoja tai hemmetin rumia. Ikävän tuntuisia muovilärpäkkeitä. Niissä on typerän näköisiä kuvioita tai ne muistuttavat sairaalakalusteita. Kalliitakin ovat! Melkein viisikymppiä muovilla päällystetystä vaahtomuovista. Oikeasti?! 

Tuskailin asiaa esikoistaan odottavan ystävän kanssa. Hän on sortumassa siihen markkinoiden ainoaan  siedettävän näköiseen kapistukseen, ja on pian viitisenkymppiä köyhempi. Mietimme voisiko pyyhkeen viikata Elmu-kelmun sisään. Puolivitsillä. Ajatus alkaa tuntua houkuttavalta. 

Tarvitaanko sellaista vaahtomuovialustaa todella? Ei meillä ole hoitopöytääkää, eikä tule. Asettuisiko hoitoalusta pesukoneen päälle vai siirtyisikö se sittenkin keittiön pöydälle paremman tilan puutteessa? Kyllä voi ihmisellä olla hirrrrvittävän vaikeita asioita mietittävänään.

Ja sitten lopulta tämä Shak-shukasta bongattu reissukäyttöön tarkoitettu hoitoalusta. Pärjäisikö pelkästään tällä? Tai hei, saisiko tästä askarreltua jotain parempaa?!  Kaikki blogiani lukevat käsityöihmiset, joilla on kellarissa salainen vauvojen hoitoalustatehdas. Ilmoittautukaa välittömästi! 


// uunin täydeltä //

Tilasiko joku kolmen kilon Kinkun? Ei vaiskaan, ei tässä vielä olla tosi toimissa vaan tylsästi synnytystapa-arviossa. Ei toivoakaan jakaantumisesta. Ei myöskään toivoakaan siitä, että pääsisin kohta ylös vessanpöntöltä ilman apua tai saisin vedettyä housuja jalkoihini.

// isin rinsessalle //


Pyykkinarulla heiluvat taannoiset Porvoon tuliaiset. Tuleva isä valitsi (pyydettäessä) rinsessalleen rimpsumekon sekä harmaat collegehousut. Vauvanvaatteiden metsästys tuskin kuuluu kenenkään miehen lempiharrastuksiin (ja jos teillä on toista tietoa, tahdon kuulla lisää!), mutta puoliväkisin hyllyn eteen raahattuna olin havaitsevinani äijäkuoren alla orastavaa innostuksen poikasta. 

Käskin miestä valitsemaan tyttärelleen mekon. Ensin rekistä nousi simppeli tummansininen farkkumekko. Arvasin, ajattelin itsekseni. Henkari palautui kuitenkin yllättäen nopeasti paikalleen, kun mies tuumasi mekon olevan sittenkin liian tumma. What? Ajattelin, että mies nappaa käteensä ensimmäisen silmiin osuvan koltun ja kiitää kassalle. Olinpahan väärässä... Kohtalaisen harkinnan jälkeen Kinkulle valikoitui lila rimpsumekko, joka oli miehestä söpö. Tuplawhat!! Seuraavaksi pyysin pöksyjä. Mies valitteli liian poikamaisia tummia värejä ja raitakuoseja. Lopulta armon saivat vaaleanharmaat polvipaikatut verkkarit. Jes söör, tuumasin ja etsin tarpeeksi pienen koon. (Koska niistä miehellä ei selvästi ole käsitystä. Sen verran monta kertaa sain ohjata herraa pois 98 senttimetristen hyllyltä. Ei ihan noin isoa juhannusvasikkaa, pliis!) 

Kassan kautta poistuessani ajattelin, että tästä se lähtee. Talvella mies oli huolissaan, että hukutan hyllyt pinkkiin ja hörsellykseen. Armon saivat vain urheilulliset kuosit ja farkut. Kuukausia myöhemmin likka ei ole vielä syntynytkään ja jo nyt miehen sydän alkaa osoittaa pehmenemisen merkkejä. Ensin pitsimekko, sitten pinkki cruiseri ja lopulta valkoinen poni. Tässä huushollissa taitaa parin viikon päästä olla uusi first lady.
 
(Jotta tässä ei nyt olisi täysin miehisyys katkolla niin täytyy vielä kertoa, että valitsemani kukalliset haaremihousut olivat miehen mielestä ihan Pieni talo preerialla -kamaa. Että yök.)

// saanko esitellä //

Herra Heppa. Saanko nukkua tämä kainalossa siihen asti, kunnes Kinkku omii  suloisuuden itselleen? En ole pitkään aikaan nähnyt unia, joissa kiitolaukataan kukkameressä...

// hbd to me //

Subtrooppinen ilmasto ja syntymäpäivä. Siistiä. Herkkuaamiainen sänkyyn, shoppailua Porvoossa, ryönäburgeri Rafael's Steak House & Barissa, torijätskit ja kotiin katsomaan lätkää. Turvonneita kinttuja kelpaa lepuuttaa soffalla lahjakulho mahan päällä ja lappaa toffeeta naamaan. Me likey.

Tuli ehkä vähän pyörähdettyä Porvoon KappAhlissa. Harmi, että kaikkia Newbie-uutuuksia ei vielä hyllyiltä löytynyt, mutta valitse kolme maksa kaksi -tarjous koski kaikkia lastenvaatteita, myös Newbieta. En siis suinkaan poistunut tyhjin käsin (koska sellaista muka tapahtuisi muutenkaan)... 

// tsehovilainen päiväuni //


Painostava helle, kukkiva puutarha, hikoilevat mehulasit, lokkien kirkuna ja pysähtynyt aika. KappAhlin Newbie-uutuudet veivät allekirjoittaneen kuumiin kesäpäiviin ja vauvaunelmiin. Ihania rimpsumekkoja ja reippaita raitoja viileisiin iltoihin. Vieläköhän Kinkun vaatekaappiin mahtuisi muutama kolttu... 

// pakollinen poni //

Pitäähän tytöllä poni olla. Edes pehmo sellainen. Tässähän ei siis mitenkään ole kyse siitä, että tallikaveria toivova äiti yrittäisi manipuloida tyttärestään heppahöperöä. Ehei. Pois se minusta.

Deglingosin höpsöt ja halittavat unikaverit ovat vähän sekoittaneet tämän mamman päätä.

[Ihahaaaa!]

Kuva Deglingos

// iltakävelyllä //

Kuinkahan monta kertaa olen koirien kanssa kävellyt tämänkin rakennuksen ohi ja nyt vasta tajusin, että ovi sekä portaat villiintyneine kasveineen ovat kuin Salaisesta puutarhasta.


// aivastuksen uhallakin //



Tältä näyttää orastava kesä pienellä pihapläntillämme. Olen istunut auringossa silläkin uhalla, että koivun siitepöly saa nenän tukkoon ja silmät punoittamaan. Yritin samalla venytellä uusia alennusmyynnistä ostettuja ballerinoja, jotka pusertavat varpaat mäsäksi. On kai hyväksyttävä, ettei tämä kavio ole enää koskaan 39. Jos joku tietää hyviä vinkkejä, joilla kenkiä saisi suuremmaksi, ne otetaan ilolla vastaan. Harmittaa nimittäin aika vietävästi. Kengät kun ovat olleet ainoa iloni sen jälkeen, kun kaikki vanhat kesävaatteet sanoivat sopimuksensa irti.

Portaiden alla puulaatikossa majaileva mustarastasperhe on syy siihen, miksi pihaelämä on vielä kovin vaatimatonta. Portti on kuitenkin maalattu, pensasaita leikattu ja kukkiakin istutettu. Haaveissa olisi vielä hortensia tai pari sekä tuuhea nurmikko. Sitä saa kuulemma ostaa rullissa. Onneksi. 

// valmiina, hep //


Illalla tuli taas muistutus. Kuukautiskipua muistuttavat supistukset polttelivat alavatsaa, kun viimein maltoin irtaantua keittiöhommistani ja rojahdin sohvalle. Pieni näpäytys siitä, tätä lähtö saattaa koittaa piankin. Tässä vaiheessa sairaalakassi on vielä puoliksi pakkaamatta. On siellä jotain. T-paita. Tutti. Siteitä. Mitä siellä sitten kannattaisi olla? Morfiinia? Suukapula? Pesäpallomaila? Pullo skumppaa?

// kohti kesää ja kovaa //

Tällaisissa tunnelmissa hurahti viime viikko (ja vähän ylikin). Niin kuin kuvista näkyy, järjettömän hyvää ruokaa on syöty, grillikausi avattu ja vähän ehdin istua pihalla aurinkoa ottamassa. Uusi valkoinen portti on söpö ja toivottavasti oksasaksilla raiskaamani orapihlaja-aitakin näyttäisi pian paremmalta. 

Alkavalla viikolla juhlitaan synttäreitä ja sitten alkaakin loppukiri eli luvassa on liuta lääkäri- ja neuvolakäyntejä. En malta odottaa...

// heja mamat //

Olen saanut näperrellä koko päivän blogin parissa, kun mies on hoitanut koirat ja ruuan. Mistäkö moinen höveli käytös? No allekirjoittaneen eka äitienpäivä tietenkin! Sain aamiaisen sänkyyn sekä hellyttävän kimpun valkovuokkoja. 

Ihanaa ja hurjaa yhtäaikaa. Tänään on myös tasan kuukausi laskettuun aikaan. Kohta, ihan milloin tahansa, saattaa alkaa tapahtua ja sitten maailmaan saapuu pieni, jolle saan olla äiti.

Tuokaa joku paperipussi. Pian!
 

// uusi alku //

Nyt riitti pelleily Wordpressin kanssa. En suostu maksamaan 30 dollaria siitä, että saan käyttööni muutaman ylimääräisen fontin tai taustavärin. Alkoi tuntua myös siltä, että blogin nimeäkin olisi syytä muuttaa. Niin kuin sanottu, eihän täällä ole ollut enää tyylistä puhetta kuin satunnaisesti. Ja koska muistutan tällä hetkellä enemmän herätettyä vesipuhvelia kuin maailmannaista, ei tule olemaankaan. Vähään aikaan.

Haluan kuitenkin jatkaa bloggaamista omalla varsin vaatimattomalla tyylilläni. Onhan tässä jännät ajat käsillä. Tänään sain ensimmäiset äitienpäivävalkovuokot ja kahvin sänkyyn. Tasan kuukauden päästä on Helsinki-päivä, ja pikku-Kinkun laskettu saapumispäivä. Suuria mullistuksia on luvassa ja paljon juttuja kerrottavana. Eikös teitäkin kiinnosta edes vähän, miten tästä keittämästäni sopasta selviydyn... Minua ainakin alkaa jännittää.


Toivon, että tämä suuri mullistus ei karkoita teitä vaan jaksatte seilata tänne Bloggerin puolelle höpinöitäni lukemaan. Itse olen niiiiiin onnellinen Bloggerin toimivuudesta ja mahdollisuuksista. Tästä lähtee.

Niin, Style-bits.com on toki vielä luettavissa. Ainakin hetken aikaa.